Voi läski pilkku Tiina tätäkin päivää.

Ensinnäkin mä heräsin siihen että mulla oli ihan kamala nälkä, mutta meillä ei ollu mitään ruokaa. RAIVOA
Sen jälkeen isä pakotti mut polkemaan sen kanssa, kun se meni töihin ja mä kouluun. RAIVOA Sain just toissa viikolla sanotuks kavereille, että onneks isä ei enää aja polkupyörällä, kun sillä on se moottoripyörä. Se nimittäin näyttää ihan kamalalta kun se nostelee jalkojaan, ettei sen lahkeet menis likaseks. Mutta enhän mä sillon tienny ettei sitä skootteria saa ajaa ympäri vuoden. Siinä sitten mentiin isä ja tytär Eerola Eerolantietä pitkin. Toinen nosteli lahkeitaan ja toinen näytti muuten vaan tyhmältä.

Ja voi elämää Kausalassa. Ei tapahdu mitään. Mä sanoin jo sillon joskus, että sinä päivänä kun ihmiset kyllästyy muhun ja mä niihin, niin lopetan tän paikan ylistämisen. Kaksi vuotta sitä riemua kesti. Nyt mä vaan jökitän päivästä toiseen kun mun ympärillä ei tapahdu. Eikä toisaalta ihme ettei tapahdu, kun vaan koko ajan mennään pienempiin ja pienempiin piireihin. Ja sinä päivänä kun mä saan valkolakin, mä häivyn.

Enkun tunti oli tappava. En tajuu sitä naista. Musan tunnilla mä koin tuskan hetkiä, kun punastuin ilman syytä. Menin jotenkin ihan hämmennyksen valtaan. Siitä ei ollu mitään pakotietä, vaikka mä yritinkin kovasti. Mulla on varmaan muutenkin tosi hyvä verenkierto, kun mulle ei tuu koskaan kylmä. Niin. Siitä sen täytykin johtua.

Meinasin taas unohtaa nuotit kun olin lähössä huilutunnille. Huusin autossa niin kovaa, että äitin tärykalvot varmaan puhkes. Mutta joo.

Mä haluan kertoa jotain kivaakin. Nimittäin ton läski pilkku tiina-jutun. Ja se menee näin:
Oli kerran eräs Tiina, joka oli aika pyylevä. Ja sitten eräs mun ystävä, joka sanoi aina voi läski, jos tapahtu jotain hauskaa. Kerran se Tiina sitten teki jotain ja ystäväni sitten huusi: -Voi läski Tiina! Eikun siis voi läski pilkku Tiina.